Javascript must be enabled for the correct page display

El papel de la literatura en la construcción de la memoria cultural

Liikanen, Elina (2015) El papel de la literatura en la construcción de la memoria cultural. : Tres modos de representarla Guerra Civil y el franquismo en la novela española actual. UNSPECIFIED.

[img] Text
LiikanenE-Diss2015.pdf - Published Version
Restricted to RUG campus

Download (2MB)

Abstract

The role of literature in the construction of cultural memory: three modes of representing the Spanish Civil War and the Franco dictatorship in recent Spanish novels This dissertation focuses on representations of the Spanish Civil War and the Franco dictatorship in Spanish novels written by third-generation authors (born between 1960 and 1975) and published between 1997 and 2008, during the so-called memory boom . I argue that these novels function as media of cultural memory in Spanish memory culture by producing, shaping and disseminating images, versions and interpretations of Spain s violent past. According to Astrid Erll, certain combinations of formal features constitute different modes of representation within the medium of literature, which in turn may elicit different modes of cultural remembering among readers. Based on the narratological analysis of ten novels, I propose in this study that there are three main modes of representing the past in third-generation Spanish novels on the Civil War and the Franco dictatorship. I call these modes the experiential mode, the reconstructive mode and the dissenting mode. The experiential mode represents the past as a lived-through experience. Rather than examining the process of remembering and narrating the past in the present, experiential novels create the illusion of direct access to the past and the protagonists minds so that the reader can share in the subjective experience of the narrated events. In this way, the novels turn the reader into a vicarious witness to the past. The main function of the experiential mode is to promote empathy and understanding towards certain individuals or groups in the past. The reconstructive mode focuses on the process of investigation and reconstruction of past events led by a narrator-character set in the present day. The novels examine the intergenerational transmission of memories and emphasise the meaning of the past as a source of personal and collective identity in the present. Even if the novels represent the past as a subjective reconstruction and often employ metafictional and auto-fictional techniques to explore the limits of art and reality, history and fiction, they still end up presenting one version of the past as the true one. By depicting the narrator-character s search for historical truth and personal and cultural self-understanding, the reconstructive mode tries to convince the reader of the importance of knowing the past in order to understand the present. The dissenting mode does not offer the reader a supposedly true story of the past, but examines instead the role of literature in the production of knowledge about the past. Dissenting novels are highly self-reflexive texts that reject verisimilitude and disrupt the illusion of reality in order to problematize both prevailing practices of representation and dominant interpretation of the past. The dissenting mode encourages readers to adopt a more critical stance towards the representations of the past that circulate in society by revealing how literature affects our understanding of the past through narrative forms and the stories it tells.Espanjassa on viime vuosikymmeninä käyty kiivasta keskustelua maan lähihistorian tapahtumista ja niiden tulkinnasta. Kaunokirjallisuudella on ollut merkittävä rooli keskustelun herättäjänä ja suunnannäyttäjänä. Koska kirjallisuus ei ole historian tavoin sidottu tiedon todenmukaisuuteen, kirjailijat voivat vapaasti luoda voimakkaita, tunteisiin vetoavia kertomuksia menneestä. Tämän vuoksi fiktio muokkaa tehokkaasti kollektiivisia mielikuvia ja rakentaa uudenlaista kulttuurista muistia. Kirjallisuuden merkitys korostuu erityisesti nykytilanteessa, jossa aikakautta koskeva elävä muistitieto on katoamassa sodan eläneen sukupolven myötä. Väitöskirja tarkastelee, millaista kulttuurista muistia vuosina 1960 1975 syntyneiden kirjailijoiden romaanit rakentavat Espanjan sisällissodasta (1936 1939) ja Francon diktatuurista (1939 1975). Aineisto koostuu kymmenestä romaanista, jotka on julkaistu vuosina 1997 2008. Astrid Erll on esittänyt, että tietyt kerronnallisten piirteiden yhdistelmät muodostavat erilaisia representaation tyyppejä (modes of representation), jotka puolestaan tuottavat erilaisia kulttuurisen muistamisen muotoja. Tutkimuksessa osoitetaan, että espanjalaisessa nykyromaanissa esiintyy kolme menneisyyden esittämisen päätyyppiä: kokemuksellinen, rekonstruktiivinen ja kyseenalaistava tyyppi. Kokemuksellisen tyypin romaanit esittävät menneisyyden tapahtumat yksilön kokemuksen kautta. Ne pyrkivät luomaan voimakkaan todellisuusilluusion ja samaistumisen lukijan ja päähenkilön tai -henkilöiden välille. Näin ne ikään kuin avaavat ikkunan menneisyyteen ja asettavat lukijan lähihistorian tapahtumien todistajan asemaan. Kokemukselliset romaanit välittävät kuitenkin monesti hyvin yksinkertaistetun kuvan menneisyydestä, sillä tapahtumien poliittinen ja sosiaalinen konteksti jää usein toissijaiseen asemaan. Rekonstruktiivisen tyypin romaaneissa kertojana toimiva päähenkilö rekonstruoi jonkin menneisyyden tapahtuman nykyhetkestä käsin historiallisten dokumenttien ja silminnäkijöiden kertomusten perusteella. Romaanit noudattavat historiallisen salapoliisitarinan kaavaa. Niissä on myös kehitysromaanin piirteitä, sillä ne kuvaavat usein päähenkilön identiteetin rakentumista suhteessa lähimenneisyyden tapahtumiin. Romaanien välittämä historiakuva on monitahoisempi kuin kokemuksellisissa romaaneissa, mutta ne toistavat usein suurelle yleisölle tuttuja historian tulkintoja. Kokemuksellisen ja rekonstruktiivisen tyypin romaaneista poiketen kyseenalaistavat romaanit eivät tarjoa lukijalle yhtenäistä ja todentuntuista tarinaa menneisyydestä, vaan ne keskittyvät pikemminkin ongelmiin, joita sellaisen rakentamiseen liittyy. Ne ovat itsereflektiivisiä tekstejä, jotka rikkovat todellisuusilluusion tavoitteenaan tutkia ja kyseenalaistaa vallitsevia menneisyyden representaatioita sekä representaation keinoja.Esta tesis examina las representaciones de la Guerra Civil española y la dictadura franquista en diez novelas españolas. Los autores, nacidos entre los años 1960 y 1975, pertenecen a la tercera generación, también conocida como la generación de “los nietos de la guerra”. Las obras analizadas fueron publicadas entre los años 1997 y 2008 durante el llamado “boom de la memoria”. Se argumenta en el presente trabajo que estas novelas funcionan en la cultura de la memoria española como medios de memoria cultural, dado que contribuyen a producir, moldear y difundir diferentes imágenes, versiones e interpretaciones del pasado violento del país. Según Astrid Erll, ciertas combinaciones de formas narrativas constituyen diferentes modos de representación en la literatura. Estos modos de representación pueden, a su vez, dar lugar a diferentes tipos de memoria cultural. En esta tesis se propone que en la novela española de la tercera generación sobre la Guerra Civil y el franquismo existen tres modos principales de representar el pasado. Estos modos son el modo vivencial, el modo reconstructivo y el modo constestatario. El modo vivencial representa el pasado como una experiencia vivida. En lugar de examinar el proceso de recordar y contar el pasado en el presente, las novelas vivenciales pretenden transportar al lector al pasado para que este pueda “compartir” la vivencia subjetiva de los protagonistas. De esta manera, las obras convierten al lector en un testigo vicario de los hechos narrados. La función principal del modo vivencial es promover empatía y comprensión hacia ciertos individuos o grupos del pasado. El modo reconstructivo narra el proceso de investigación y la reconstrucción de una serie de acontecimientos del pasado por parte de un narrador-protagonista situado en el presente. Las novelas examinan la transmisión intergeneracional de memorias y acentúan el papel que el pasado desempeña en la construcción de identidades tanto personales como colectivas. Aunque las obras representan el pasado como una reconstrucción subjetiva y emplean técnicas autoficticias y/o metaficticias, que problematizan los límites entre arte y realidad, al final suelen presentar una determinada versión del pasado como la verdadera. A través de la pesquisa histórica e identitaria del narrador-protagonista, las novelas reconstructivas procuran convencer al lector del valor del conocimiento del pasado para la comprensión del presente. Al contrario que los modos anteriores, el modo contestatario no pretende ofrecer al lector una historia verdadera del pasado, sino que examina el papel de la literatura en la producción de conocimientos sobre el pasado. Las novelas contestatarias son altamente autorreflexivas. Las obras rechazan la verosimilitud y rompen la ilusión de realidad con el propósito de problematizar prácticas de representación habituales, así como interpretaciones dominantes del pasado. El modo contestatario pone de manifiesto cómo la literatura influye en nuestra comprensión del pasado a través de las formas narrativas y las historias que narra, incitando así a los lectores a adoptar una postura más crítica hacia las representaciones del pasado que circulan en la sociedad.

Item Type: Thesis (UNSPECIFIED)
Additional Information: isbn 978-952-93-5704-8 (encuadernado en rústica) isbn 978-952-93-5705-5 (pdf)
Uncontrolled Keywords: espanjalainen filologia, kirjallisuustiede
Status: Published
Uncontrolled Keywords: espanjalainen filologia, kirjallisuustiede
Date Deposited: 07 Aug 2020 11:23
Last Modified: 07 Aug 2020 11:23
URI: https://ebooks.ub.rug.nl/id/eprint/338

Actions (login required)

View Item View Item